Ensin se oli vain haave, kaukainen unelma. Pienistä tytöistä asti olimme haaveilleet harrastuksesta, joka täyttäisi kaikki odotuksemme. Intohimoa, kauneutta ja kunnianhimoa. Aina sama este. ’’Se voisi olla mahdollista, jos emme asuisi täällä Heinolassa.’’
Muistamme elävästi sen päivän, jolloin joukkuevoimistelu tuli Heinolaan. Kuulimme sopivan valmentajan vihdoin löytyneen. Askel askeleelta, hitaasti ja varmasti meille on muodostunut kisaavia kunnianhimoisia ja yhä vain taitavampia joukkueita.
Joukkuevoimistelu on laji, jossa tulee vahvasti esiin musiikin ja sulavien hallittujen liikkeiden vuorovaikutus. Välillä on niitä rankkojakin päiviä ja aina treeni ei suju ruusuilla tanssien… Oma kehitys, onnistumiset, esiintymiset ja etenkin kilpailut ovat kuitenkin sanoin kuvailemattoman palkitsevia. Meistä on näiden vuosien aikana kasvanut kuin yksi suuri perhe. Kannustamme toisiamme, nauramme, itkemme ja jaamme kokemuksia sekä vastoinkäymisiä yhdessä. Treenit vievät viikostamme paljon aikaa ja välillä koulun ja treenien yhteen sovittaminen on todella vaikeaa. Treeneissä kuitenkin näemme paljon ystäviä, joten se on kuin vapaa-aikaa tuttujen treenikavereiden seurassa.
Treeneissä pääosin venyttelemme, teemme lihaskuntoa, harjoittelemme erilaisia vartaloliikkeitä, hyppyjä sekä tasapainoja. Näiden rinnalla teemme koreografian joka kaudelle. Välinekauden koreografiassa välineenä voi toimia mm. vanne, pallo, keilat, nauha ja naru. Kisoihin valmistautuessamme hiomme koreografian mahdollisimman täydelliseksi ja koristelemme pukumme.
Meillä on enää vain yksi huolenaihe. Valkyriassa, eli seuramme vanhimpien joukkueessa on pulaa voimistelijoista. Saamme puuttuvista voimistelijoista virhepisteitä kisoissa ja jos yksikin meistä lopettaa, emme voi enää kisata. Toivoisimme löytävämme uusia potentiaalisia voimistelijoita!
Teksti: Ida Oittinen, Tytti Kalliokulju, Nita Gustafsson ja Iines Volanen.