Väitetään että vihapuheen lisääntyminen johtuu osittain yhteisöllisyysvajeesta. Vaikka Suomi on yhdistysten luvattu maa, yhdistyksissä toimivien ihmisten määrä vähenee. Yhdistystoiminta ei kiinnosta moniakaan nuoria. Moni vanhus elää loppuelämänsä yksin. Yhteyttä ystäviin ja kavereihin pidetään netin välityksellä. Kasvotusten tapaamiset ovat vähentyneet. Moni kokee yksin jäämisen tunteen.
Monen perheen yhteiset tilaisuudet, kuten esimerkiksi ruokailut, ovat harvinaisia. Koemme myös arvojohtamisen puutetta.
Tänään meidän vapaa-ajasta kilpailevia asioita on entistä enemmän. Vapaa-aikamme ”varkaat” lisääntyvät, esim. netti ja some.
Mitä pitäisi tehdä yhteisöllisyyden parantamiseksi?
– me jokainen voisimme kohdella toisiamme kunnioittavasti ja kuunnella mitä toisella on sydämellään.
– perheen yhteiset ruokailuhetket takaisin, päivittäin tai vähintään viikonloppuisin.
– yhdistysten pitää kehittää ja uudistaa toimintatapojaan nykypäivää vastaavaksi, kiinnostavaksi.
– pitää tunnistaa lähipiiristä yksinäinen, epävarma ja vetää hänet mukaan toimintaan ja tapahtumiin.
-kuntien tulisi arvostaa ja kannustaa yhdistysten työtä, varsinkin jos se liikuttaa nuoria ja senioreita. Kunta voisi palkita vuosittain kunnan kannalta aktiivisimman seuran.
-perinteiset talkoot lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta.
– työttömyyden ja toimettomuuden vähentäminen parantaa yhteisöllisyyttä työyhteisössä.
– jokaisen on hyvä kuulua johonkin ryhmään, yhteisöön, kaveripiiriin tai yhdistykseen.
– päättäjiltä vaaditaan arvojohtamista, toivon että se lisääntyy seuraavissa vaaleissa
Kehittämisterveisin Luomupekka Rusila