”Tultiin nyt sitten Jani-Pekka Pellervon kanssa ensi kertaa äänestämään.”
”Olkaa hyvä. Tänne päin. Niin kuin varmaankin jo tiedättekin, olemme siirtyneet sähköiseen äänestykseen. Katsokaas, tässä on tämä kosketuksella toimiva kuvaruutu, eli äänestys tapahtuu painamalla sormella kuvaruutua.”
”No, Jani-Pekka Pellervo, kuulitko mitä setä sanoi?”
”Miks tolla setällä on noin pitkä pavta?”
”Jani-Pekka Pellervo, kuten huomaatte, huomioi kiitettävästi ympäristöään.”
”Tässä on sitten tämä lapsille tarkoitettu nurkkaus. Niin kuin näette, kuvaruutu on asetettu lattiatasolle.”
”Ai, kuinka ajattelevaista. Jani-Pekka Pellervo, nyt vain sitten katsot itsellesi soveliaimman kuvaruudun ja painat sormellasi juuri sen ehdokkaan nimeä, josta pidät eniten.”
”Äiti, kakka tuli!”
”Missä täällä on vaipanvaihtohuone?”
”Tuonne päin, sieltä sitten vasemmalle.”
”Mitä! Eikö äänestyspaikalla ole kaikki vaalimainonta kielletty?”
”Tottakai, olette aivan oikeassa, hyvä rouva.”
”Kuka täällä on päällikkönä? Minä haluan tehdä valituksen teidän käytöksestänne.”
”Hän istuu tuolla, tuo oikeanpuoleinen herra.”
”Hyvä. Tuo kuulosti jo paremmalta. Jo helpotti, en taida tehdäkään valitusta.”
”Rouva tekee aivan niin kuin itse haluaa.”
”Äiti, jos olis niinku kaks avaruusolioo, niin kumpi niistä sit niinku voittais?”
”Jani-Pekka Pellervo, onhan tästä ollut puhetta monta kertaa. Sinun pitää tehdä itsenäisesti kaikki päätöksesi.”
”Äiti, voinko mä sit niinku ihan ite sanoo, et se isompi voittais?”
”Voit, tietysti voit.”
”Äiti, enkö mä ny saakaan neuvotella sun kans? Py-ääää!”
”Anteeksi, anteeksi, äiti aivan unohti. Anna kun äiti halii, Jani-Pekka Pellervo. Tottakai, neuvotellaan vain, äidin pikku kulti.”
Teksti: Arto Virtanen